Interrail 2023 - turha reissu Agrigentoon

 Junassa Palermosta Agrigentoon konduktöörille on varattu oma neljän penkin osastonsa. Hän istuu hienossa univormussaan, juttelee kavereidensa kanssa. Yhtäkkiä hänen puhelimestaan pärähtää Bello Ciao. Konnari katoaa, häntä ei enää loppumatkan aikana näy eikä kukaan tarkista lippuja. 

Olin matkalla Agrigentoon. Siellä on internetin mukaan Sisilian tärkeimmät nähtävyydet: kreikkalainen temppelialue 400-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Semmoinenhan on nähtävä, ihan jo siksi, että Ateena Akropolis jätti vahvat muistot. 


Matka Palermosta Agrigentoon sujuu mukavasti suorallla paikallisjunalla parissa tunnissa. Junia kulkee tunnin parin välein ja ne ovat mukavia, penkit pehmeät ja vessat siisti. Tarjoilua ei junissa luonnollisestikaan ole. 


Rata kulkee Sisilian keskiosan laaksomaisemassa jokivarsia, sukeltee välillä tunneleihin, ei kovin pitkiin. Ikkunasta näkyy maaseutua, koko matkan jotain viljelystä, huonoilla alueilla oliivipuita, siellä täällä kaupunkien ja kylien lähellä viinitarhoja. Joka puolella on vihreällä sametilla päällystettyjä kukkuloita, joilla biljardipalloina lampaita ja lehmiä. Ilmassa kottaraisia, haukkoja, yksinäinen kotkannäköinenkin, joissa ja puroissa haikaroita ja lokkeja. Todella kaunista, jopa piintyneen kännykkäaddiktin katse siirtyi usein maisemaan. 


Pereillä Agrigentossa kaupunki oli talviunessa ja sen lisäksi siestalla. Kahvilat, ravintolat kiinni, jouduin kävelemään kaus väärään suuntaan saadakseni syötävää ja juotavaa, asemalla ja sen lähistöllä ei ollut kuin bensa-asema ja Banco Italia, ilman tarjoilua. Kävellessäni näin viime syksyn mainosjulisteita, suljettuja puistoja haravoimattomine lehtineen. Aivan kuin kaupunki olisi nukahtanut syksyllä.


Sisilian tärkeimpää nähtävyyteen ei opasta yksikään kyltti. Matkaa nähtävyyden luo on kaksi kilometriä, ja 110 metriä alamäkeä, jalkakäytävät umpeenkasvaneet ja vaihtavat ilman suojateitä puolta tuon tuostakin.

Pääsin perille. Nähtävyys oli suljettu, portti lukittu ruosteisella ketjulla, sammaleet kasvoivat vihreinä lippukassa edessä. Palasin takaisin asemalla ja Palermoon.

Paluumatkan konduktöörin puhelin pysyi hiljaisena. Konduktööri tarkisti liput ja määräsi minulle kengät jalkaan ja jalat pois vastapäiseltä penkiltä. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc