1980-luvun ruokia

Muutimme heinäkuussa 1980 Tampereen keskustasta 5km länteen Epilään, kerrostalosta rivitaloon, isäni työpaikan Kaarilan lukion lähelle. Olin tuolloin 12-vuotias. Asuin Epilässä vanhempieni ja veljeni kanssa kevääseen 1988 asti eli 8 vuoden ajan, teini-ikäni. 

Mansikkarahkaa Tero Viikarin kanssa

Teini-ikäiset pojat syövät paljon. Meitä oli kaksi ja kasvoimme isoiksi, joten vanhemmillani oli kova homma raahata ruokaa kotiin riittävissä määrin - vaikka me molemmat söimmekin hyvällä ruokahalulla kouluruokaakin. Äitini oli töissä Sokos-Marketissa Kalevassa, joten söimme paljon liki ilmaiseksi saatuja (päiväykseltään, ei laadultaan) vanhaksi menneitä eineksiä, en muista mitä. 

1970-luvun ruokalajeista 1980-luvulle säilyivät broilerit (yksi per teini), mustamakkara (ainakin 500 grammaa per teini), perunat, perunamuusi, lämpimät voileivät ja erityisesti halvalla myytävät parin desin purkeissa myytävät jugurtit, joita söin hyvällä ruokahalulla. 

Muistan myös isäni tekemän lihamurekkeen. Niitä tehtiin aika kaksi isoa, jotta ruuasta ei olisi tullut riitaa. Myös pitsaa isäni teki usein kaksi uunipellillistä, yhden kummallekin pojalleen. Pitsan päällä oli ainakin juustoa ja ananasta ja varmaankin jotain lihaa, mutta en muista mitä. 

Äitini oli enemmän töissä kuin lukion lehtorina työskennellyt isäni. Siksi isäni teki ruokaa usein. Äitini tekemistä ruuista muistan yhä makaronilaatikon, joka oli lempiruokaani, ja paistetun pakastekalan, josta haaveilen yhä vielä melkein joka ilta sängyssä maatessani. Minulle kun tulee aina maate mennessäni nälkä.

Äitini teki myös herkullista mansikkarahkaa, jota söin aina lukiessani matematiikan kokeisiin. Kokeet menivätkin erinomaisesti, sain kaikista muista paitsi todennäköisyyslaskennan kokeesta kympin. Rahka selvästi rauhoitti ja paransi keskittymiskykyä. 

1980-luvun puolivälissä tai vähän ennen Tampereelle perustettiin useita kebab-ravintoloita, joissa kävimme kavereiden kesken syömässä juotuamme ensin Pyynikillä pussikaljaa. Kävimme myös useilla eri grilleillä, erityisen hyvin mieleeni on jäänyt Tammelassa radan lähellä ollut grilli, josta ostimme makkaraperunoita I-klubilta (punk-mesta, halpaa olutta ja paljon ystäviä) yöbussiin kävellessämme. Makkaraperunat olivat erittäin herkullisia.