Onnellisuutta polkaisu kerrallaan

Alkoholistien sanotaan etsivän ensimmäisten siemausten autuutta siinä onnistumatta. Nousuhumalan riemu on kadonnut, etsiminen jatkuu, elämä menee kurkusta alas. Onnellisuus ei löydy pullosta, piikistä eikä pulverista. 

Pyöräilijällä on parempi resepti, onni tulee polkaisu kerrallaan. Ivan Basson sanoin "Riding the bike is already a beautiful thing in itself. For me, the bike is life. It’s health. It’s happiness. It’s everything.”

Toissapäivänä pyöräilin töistä kotiin pidempää reittiä, parin tunnin matkan. Aluksi tuuli, tielle levitetty hiekka, pyörää ohjaava loska, autojen melu ärsyttivät. Pyörä ei tuntunut kulkevan kuten halusin, tunsin itseni heikoksi. 

1,5 tunnin polkemisen jälkeen Jakomäessä, vastassani pieni ylämäki painoin poljinta voimakkaammin, kerran, kaksi, kolme. Yhtäkkiä onnellisuus syntyi sisässäni, pyörä kulki kuin ajatus, vartaloni voima oli hetkeksi taas läsnä. Syvä onnellisuus, autuus, jopa pyhyyden kokemus valtasi minut. 

Tunne jatkui ylämäen ajan, hetken sen jälkeen, puolisen minuuttia. Mutta nuo 30 sekuntia olivat niin syvällisen onnellisia, että lupaus niiden toistumisen mahdollisuudesta vie minut tänäänkin ulos pyöräilemään. 

Jos haluat tuntea, olla onnellinen, pyöräile. Kohta on kesä, kohta kunto on parempi ja onnellisuus syntyy pyöräilijän sisällä joka lenkillä, työmatkoillakin.