Työstä ja ajasta

Muutama viikko sitten nousi kohu brittiläisestä tutkimuksesta, jonka mukaan tietotyöläiset (kuten minä) saavat viiden päivän arvon tuotettua neljässä päivässä. Soininvaara selitti tätä blogissaan kokousten vähenemisellä ja sillä, että ajatustyötä ei kukaan pysty tekemään 4-5 tuntia pidempään päivässä. Siksi on mahdollista tehdä 5 päivän duunit 4 päivässä, kun vain jättää osan työajantäytteestä eli kokouksista pois. 

Tietotyöläinen

Näin varmaan on, ainakin itselläni ei ole koskaan ollut tarpeen tehdä töitä niiden sisällön vuoksi 37,5 tuntia viikossa. Olen sen verran kyllä työpaikalla viettänyt, jos työaikaa on seurattu jollakin laitteella. Kirjojen lukeminen on ihan kivaa työpaikallakin, samoin Facebookissa kinaaminen. 

Tein osa-aikaisesti etätöitä Ruotsiin pandemian aikana pari vuotta. Työaikani vaihteli 3, 4, ja 5 päivän välillä viikossa. Kolme päivää oli kuin lomalla olisi ollut, oli näet jotain tekemistä, mutta työt eivät harrastuksia haitanneet. 4 päivää viikossa alkoi jo tuntua työtä, ja 5 päivää viikossa oli etätyönä liikaa siinä mielessä, että en viidessä päivässä saanut aikaiseksi enempää kuin neljässä. Palkkaa sain enemmän, joskin sitä ei pandemian aikana tarvinnut, koska mihinkään ei rahaa voinut käyttää. 

Työskentelen konsulttina yrityksessä, jossa firman oman työehtosopimuksen mukaan osa-aikainen työ on ihan OK ja palkattomien lomien (eli vuositasolla osa-aikaisesti työskentely) pitäminen myös. Voisin siis lyhyntää työaikaani, jos haluaisin.

En kuitenkaan olen vielä lyhentänyt, koska haluan nyt pitkän loman jälkeen paikata pankkitiliäni kokopäiväisen duunin palkalla. Olenkohan ihan tyhmä? Teen vastoin omaa hyvinvointiani? Ehkä, mutta ajattelen niin, että mieluummin teen nyt 5 päivää viikossa ja pidän sitten kuukaden parin verran palkatonta ensi talvena. 

Yleisesti olen yli neljännesvuosisadan työurani perusteella taipuvainen väittämään, että kaikissa tietotöissä ja toimistotöissä olisi helposti mahdollista tehdä hommat 30 tunnissa viikossa. Turhia kokouksia, toimimattomia tietojärjestelmiä ja ylenmääräistä raportointia olisi kyllä vähennettävä. Luottamusta työntekijöihin olisi lisättävä, mikä lienee aivan mahdotonta nykyisessä mikromanagerointimaailmassa. 

Jotenkin tuntuu siltä, että voisin vähentää työaikaa hissukseen ja aloittaa liukumisen eläkäukon elämään.