The Bunkers / Bar Loose

Onnellisuus yllättää, tai ehkä sen voi houkutella esiin musiikilla, kirjallisuudella ja oluella. Näin ainakin kävi tänään, kun palasin kotiin Bar Loosesta The Bunkersien keikalta ja luin metrossa Anne Rossi-Horton esikoisromaania Silmät tottuvat pimeyteen. Yhtäkkiä tunsin syvää onnea, sisäistä lämpöä. 

The Bunkers

Bar Loosessa juhlittiin tänään uuden kirjan saapumista maailmaan. Silmät tottuvat pimeyteen on takakannen mukaan kertomus pikkusiskon itsemurhasta. Isosisko lukee siskonsa jälkeensä jättämiä päiväkirjoja, käy läpi elämäänsä, itseään. En tietenkään ole kirjasta montaa sivua ehtinyt lukemaan, mutta se vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Päiväkirjaotteet ja isosiskon kertomukset, otteiden asettaminen jonkinlaisen aika- ja sukuyhteyteen vuorottelevat. Kiehtovaa, ja muutaman sivun perusteella hyvin kirjoitettua. 

The Bunkers on vuonna 2018 perustettu helsinkiläinen yhtye, joka soittaa merkillistä (mutta sujuvan junnaavaan) sekoitusta punkkia, krautrokkia ja garagea. Yhteyeessä on metronomin tarkkuudella rytmin kasassa pitävä rumpali, kaksi sahaavaan kitaristia ja homman yhteen sitova basisti. Laulaja, The Valkyriansista tuttu Jussi, luo pohjan päälle melodisen kerroksen, joka erotttaa (minun mielestäni) The Bunkersin perinteisestä krautrokista ja vaikkapa The Circlen krauteimmista kappaleista. 

Yllätin itseni tajuamalla, etten ole koskaan aiemmin ole käynyt keikalla Bar Loosessa. Mitä ihmettä olen viime vuodet, vuosikymmenet tehnyt? Pyöräillyt ja matkustellut varmaankin. Paikkana Bar Loose sopi tällaiseen pieneen keikkaan hyvin, hieman ahdas ja matala se kyllä on, ja äänimaailmallisesti raaka. Menen mieluusti uudestaankin, eihän sinne kestä metrolla kuin puolisen tuntia, tai sama fillarilla jos ei sada kaatamalla kuten tänään. 

The Bunkerssilta ilmestyy ihan pian uusi levy. Siihen asti kannattaa kuunnella mainiota musiikkia YouTubesta.