Lapsuuden ruokia 1970-luvulla

Arkipäivän muistaminen on vaikeampaa kuin juhlapäivien tai surun, järkytyksen päivien. Ihmisen muisti tallettaa vahvoja tunteita herättäneet tapahtumat, ilot surut ja erityisesti mokista ja häpeän hetket. Siksi arkipäiväisimpiin asioihin kuuluvat lapsuuden ja nuoruuden ruokalajit ovat vaikeita muistaa - varsinkin kun niistä ei 1970- ja 1980-luvuilla ollut tapana ottaa kuvia. 

Sain kalan 1976

Pienenä lapsena söimme aamuisin puuroa, niin minulle on kerrottu, mutta en muista kuin harvoin jälkiruuaksi valmistetun puolukkavispipuuron. Sitä söin niin paljon kuin minulle annettiin. Aamiaisruuista mieleeni on jo 1970-luvulta jäänyt Weetabix, brittiläinen kokojyväviljapuriste. Sitä söimme maidon ja marmeladin kanssa. Muistan myös kiistat maidon kaatamisesta Weetabixien päälle vai lautaselle niiden vieren. Itse kaadoin aina viereen, koska tykkäsin rapeudesta. 

Muistan miten äitini kutsui meitä syömään 5. kerroksen ikkunasta, kun olimme ulkona pihalla leikkimässä kavareiden kanssa. Niin tekivät muidenkin äidit, välillä äänimaisema oli kuin minareettien rukouskutsujen. Vaan en muista mitä söimme 1970-luvun puolivälissä. 

Äitini meni töihin 1970-luvun loppupuolella, joten hän ei enää ollut antamassa minulle ja veljelleni ruokaa koulutusta tullessamme. Sain tehtäväkseni ostaa korttelimme kulmakaupasta meille molemmille lihapiirakat ja lämmittää ne voileipägrillissä. Siitä tulikin mieleeni, että viikoittaisen saunavuoron jälkeen söimme aina lämpimiä voileipiä, joissa oli juustoa ja ananasrenkaita. 

1970-luvun lopulla kauppoihin ilmestyivät pusseissa myytävät italianpadat. Pussissa oli padan kuiva-aineet, joten kun padan ainekset lisäsi paistetun jauhelihan sekaan ja tarjoili perunoiden kanssa, nälkä lähti. Patapusseja oli monenlaisia, joskin muistan niiden kaikkien maistuneen likimain samalta.

Broileri oli juhlavampi ruoka, jota ei saanut lähikaupasta vaan joka piti käydä ostamassa Hämeenhadun kaupasta, jonka nimen äsken muistin, mutta nyt  unohdin. Katosipas se äkkiä. Kauppa oli Ruoholan siirtomaakaupan vieressä. Broilerit olivat tuolloin pieniä, yhdestä ei kovin isoa lihamäärä 4-henkisen perheen pojille riittänyt. 1980-luvulla sitten vaurastuimme ja saatoin ostaa itselleni oman kokonaisen broilerin. 

Kyöstin kotona syötiin ryynimakkaraa, jota minäkin sain joskus heille leikkimässä ollessani. Meillä ryynimakkaraa ei syöty, mistä syystä ryynimakkara on jäänyt mieleeni. Mustaamakkaraan tietenkin syötiin meilläkin, mieleeni nousevat kuvat sen käärepaperista, kuvissa makkarat on jo syöty.

Mieleeni on myös jäänyt isäni paistamat pihvit. Hän paistoi ne Saksasta 1950-luvulla junalla tuomassaan grillissä. Pihvin paistaminen oli harras toimitus, jota ei saanut häiritä. Pihvien päälle ripoteltiin purkista grillimaustetta ja ne syötiin perunoiden kanssa. 

Kalaa meillä ei muistaakseni syöty. Mummulassa söimme isoisäni kalastamia haukia. Mummu paistoi hauet voissa ja ne maistuivat hyviltä. Haukia saatiin läpi vuoden, isoisäni kalasti kesät talvet iskukoukuilla. 

Joskus myöhemmin muistelen sitten 1980-luvun ruokia. Nyt en muista enempää, ja muistelu on raskasta.

Ai niin, arkisista arkisin makaronilaatikko meinasin unohtua!