Takapiru / Maritta Lintunen

Suosikkinovellistini Maritta Lintusen vuonna 2016 ilmestynyt kokoelma Takapiru on hämmästyttävä. Kokoelman 10 novellin aiheet vaihtelevat härskin autokoulunopettajan saamasta opetuksesta, kateellisen säestäjän katalasta juonesta nuoren tenorin uran pilaamiseksi, opettajan kauhusta nokkelan ja lahjakkaan oppilaan edessä aina kokoelman päättävän Veriveljet-novellin kertomukseen kiusaamisesta, vastarinnnasta, ja kiusaamisen seurauksista. 

Kokoelman yhdistävä teema lienee kuisaaminen,  valta-asemaa (todellisen tai väkivalloin hankitun) väärinkäyttö. Lintunen kuvaa tätä teemaa erilaisissa yhteyksissä. Novellien rakenne on selkeä: aloittava tapahtuma ja sen vinkit vallan väärinkäytöstä, henkilöiden esittely, väärinkäytösten paheneminen, järkyttävä tapaus ja aivan lopussa novelliin kuuluva yllättävä, kertomuken kokoava käänne. Tämä toistuva rakenne on jokaisessa novellissa eri tavoin toteutettu, eikä toistuvuus häiritse, ehkäpä pikemmin auttaa lukijaa. 

Lintunen kirjoittaa yhtä hyvin, uskottavasti ja luontevasti sekä miehen että naisen, lapsen että aikuisen näkökulmasta. Jossain viimeaikaisessa kirjallisuuskeskustelussa on väitetty, että kirjailija ei voi kirjoittaa kenen tahansa näkökulmasta, mies naisen, nuori vanhan tai päinvastoin, etuoikeutettu sorretun. Lintunen osoittaa tämmöisen ajatustavan virheelliseksi, ja sellainen se onkin. Asiasta kirjoitti myös Haruki Murakami muutaman kuukausi sitten Atlantic-lehdessä: hänen mukaansa kirjailija vain kirjaa, mitä hänen päässään elävät hahmot tekevät eikä kirjailija voi vaikuttaa hahmojen identiteetteihin. Siksi Murakami on kirjoittanut myös päähenkilöitä, jotka ovat nuoria ja naisia vaikkei hän itse olekaan. 

Tämä on toinen lukemani novellikokoelma Lintuselta. Uudemmassa Boriksen lapset -kokoelmassaan Lintusen novellit liittyvät tai tapahtuvat Karjalan evakoihin. Takapirussa tapahtumapaikka on epämääräisempi, kaupunki. En saanut selville mikä kaupunkin Lintusella on ollut mielessä. Ehkä  sillä ei olekaan merkitystä, koska epämääräisyys antaa lukijalle luvan sijoittaa tapahtumat omiin maisemiinsa, ja tuo tarinaan kerroksen uskottavuutta. 

Pöydälläni odottaa kahden illan verran Lintusen novelleja, kaksi nidettä. Olen onnellinen.