Hyvämuistisuus ja koulu 1970- ja 1980-luvuilla

Keväällä 1982 istuimme Tero Viikarin talon vintillä. Olimme kuunnelleet The Exploitedin toista LP-levyä Troops of Tomorrow, oli kiva fiilis. Terolla oli seuraavana päivänä uskonnonkokeet ja hän pyysi minua auttamaan valmistautumisessa, kyselemään uskonnon kirjasta kysymyksiä. Mitä tahansa kysyin, Tero vastasi sanasta sanaan kirjan tekstin mukaan. Ei ihme, että hän sain kokeesta täydet pisteet ja kympin. 

6 laudaturia ja kädenpuristus

Minäkin pärjäsin koulussa hyvin sen jälkeen, kun kolmannella luokalla ryhdyin lukemaan läksyni heti koulun jälkeen. Aikaa läksyihin ei mennyt kauaa, ehdin hyvin kavereiden kanssa ulos leikkimään ja keppostelemaan. 

Koulussa oli tavallaan kolmen tyyppisiä aineita. Oli puhtaita lukuaineita (historia, maantieto, biologia, yhteiskuntaoppi, uskonta, osin kielet), jonkinmoista ymmärrystä ja vähemmän ulko-opittavaa vaativia (matematiikka, fysiikka, kemia) ja sitten taito-aineita (musiikki, liikunta, musiikki). Kahta ensimmäistä ryhmään tavattiin kutsua lukuaineiksi, ja niistä sai todistukseen erillisen keskiarvon.

1970- ja 1980-luvulla lukuaineissa pärjäämiseen (mitattuna hyvillä arvosanoilla) riitti hyvä muisti. Jos muisti mitä oppikirjassa luki ja kirjoitti sen vastauksena kokeeseen, sain kympin. Oli tavallaan hassua, että puhtaista lukuaineista sai kustakin erillisen arvosanan, koska ne olivat niin lähellä toisiaan: ulkoa oppimista ja opitun toistamista. 

Matematiikka ja muut jonkinlaista soveltamista vaativat olivat hieman erilaisia. Itse pärjäsin matematiikassa myös pääosin muistini varassa. Huomasin näet jo nuorena, että matematiikassa (ja samoin fysiikassa ja kemiassa) oli vain muutamia erilaisia tapoja ratkaista ongelma. Jos ja kun kokeilin niitä kaikkia, pystyin ratkaisemaan lähes minkä tahansa koetehtävän. Ongelmana oli vain ajan rajallisuus, mutta opettelin nopeaksi ja pärjäsin hyvin. 

Kielten oppiminen luonnollisesti oli hyvämuistiselle helppoa. Ainoa ongelma olivat äidinkielen ainekirjoitukset. Niissä huomasin pärjäämisen vaativan laajaa lukemista. Jos oli sattunut lukemaan aineen aiheesta lehdistä, saattoi kopioida ulkomuistista ja saada hyvän arvosanan. Kielioppisääntöjen oppinen oli ja on pääosin ulkoa oppimista. 

Muistan saaneeni lukiossa kympin äidinkielen aineesta otsikolla “rock-lyriikan kehitys Suomessa”, koska olin edellisellä viikolla kuullut Veltto Virtasen luennon samasta aiheesta. Kirjoitin mitä muistin Velton sanoneen. Se riitti. Aivan samalla tavalla sain täydet pisteet ylioppilaskirjoituksissa ruotsin ainekirjoituksesta, jonka aiheena oli pakokaadupäästöt ja niiden vähentäminen: olin lukenut asiaa käsittelevän artikkelin HBL:stä edellisellä viikolla. Oli helppoa kopioida ulkomuistista artikkelista riittävä pätkä aineeseeni. 

Yliopistossa pelkkä hyvä muisti ei enää riittänyt, mutta siitä myöhemmin.