Ilmastoviisas asuminen - osa 2

Osallistuin tänään Helsingin yliopiston DeCarbon Home -hankkeen haastatteluun. Hankkeen tarkoitus on löytää keinoja asumisen hiilidioksidipäästöjen pienentämiseen. Koska se ei ole pelkästään tekninen kysymys, asiaa on hyvä tutkia usealta kantilta. 

Haastattelun jälkeen kotiin pyöräillessäni (ilmastoviisas koti on pyörämatkan päässä työpaikasta) muistelin elämäni koteja ja niiden lämmitysratkaisuja. 

Lapsuudenkotini Tampereen Papinkadulla lämpeni 1970-luvun alussa öljyllä. Muistan miten aina välillä pihaan saapui tankkiauto, joka laski letkusta öljyä taloyhtiömme säiliöön. Muistan öljyn tuoksun, pikkupoikien lauman tankkiauton vieressä. 

Kodin lämpöä 1970-luvulla

1970-luvun lopulla Papinkadun taloyhtiö liittyi kaukolämpöön, jota silloin tuotettiin ties missä, en muista, ehkäpä jo silloin Naistelahden turvevoimalassa, tai sitten jossain muualla. Naistelahden voimalan rakentaminen oli iso juttu koko kauoungille, ja erityisesti pikkupojille, joita turvetta tuovat junat kiehtoivat. Kerran Tampere-päivänä pääsimme jopa turvevoimalaan sisälle tutustustumiskäynnille. Voimala oli suuri ja pelottava. 

Jos lämpöä pitää tuottaa polttamalla jotain, kaukolämpö on siitä hyvä, että poltetusta aineesta saadaan hyötykäyttöön yli 90%, ja lämmön lisäksi voimala tuottaa sähköä. 

Muutkin kotini Tampereella lämpenivät kaukulämmöllä. 1980-luvulla Epilään rakennettiin maakaasuvoimala sähköä ja lämpöä tuottamaan. Kotimme oli alle kilometrin voimalasta, joten kotimme lämpeni Siperiasta putkia pitkin saapuneella kaasulla. 

Muutin Helsinkiin, jossa kaikki kotini olivat kaukolämmön piirissä. Helsingin kaukolämpö oli peräisin muutamasta suuresta hiilivoimalasta, 2000-luvulla myös Vuosaaren kaasuvoimalasta. 

Kiinassa asuntomme lämpeni ja jäähtyi sähköllä. Ilmastointikone tuotti kesällä viileää, kesällä lämmintä. Sähkö oli peräisin Hangzhoun huikean saastuttavista hiililauhdevoimaloista. Ne pölysivät ja savusivat niin, ettei niiden läheltä meinannut pystyä pyöräilemään. Ne varmasti tuottivat huikean määrän hiilidioksidipäästöjä per kilowattitunti. 

Amerikassa asuntoni lämpeni suoralla sähkölämmityksellä. Asunnon seinallä oli ison huistenkuivaajan kaltainen laatikko, josta tuotti kuuman ilman lisäksi palaneen pölyn tuoksua ja hirmuisen metelin. En käyttänyt sitä kuin kylmimmmillä säillä. Muulloin lämmitin asuntoani isolla määrällä hehkulamppuja, koska asunto oli hyvin pimeäkin. 

Suomeen palattuani palasin myös kaukolämmöstä nauttijaksi aina viime kuun (helmikuu 2023) alkuun asti. Nyt asuntomme lämpiää maalämmöllä, joka aurinkoisena aikana syntyy osin talomme katolle asennettavien aurinkopaaneelien tuottamalla sähköllä. Ensimmäistä kertaa elämässäni asun talossa, jossa on ilmastoa tuhoamaton lämmitysjärjestelmä. Parempi nyt kuin ei ikinä.