1990-luvun ruokia

 1990-luvun ruokia

Muutin syksyllä 1989 Helsinkiin. Aloitin matematiikan opiskelut matkustamalla junalla Budapestiin ja takaisin. Paluumatkalla Prahassa söin kokonaisen taimenen, joka katseli minua lautaselta niin surullisena, että päätin ryhtyä kasvissyöjäksi. 

Ruokaa koko porukalle!

Asuin syksyn yksiössä Pohjois-Haagassa, kävin töissä Nokia Datalla. Söin lounaan yliopistolla, yleensä päärakennuksen ruokalassa, joskus Porthaniassa ja vaihdettuani matematiikasta filosofiaan Metsätalossakin. En muista mitä ruokana oli mitenkään tarkalleen, mutta perunoita söin varmasti paljon, pastaakin, ja jotain kastiketta. Kasvisruokaa muistan olleen vaikeaa saada, usein jouduin poistamaan lihat liharuuista. . 

Lueskelin Kasvisravintolan julkaisemaan keittokirjaaa. Kerran innostuin valmistamaan soijapavuista ruokaa, mutta se meni mönkään, kun soijapapujen liotus ja keittäminen jotenkin epäonnistui. Vein pavut kattilassa yön pimeinä hetkinä lähipuistoon puskan juurelle. 

Muutin soluasuntoon Vallilaan. Siellä muistan opetelleeni leipomaan. Aivan ensimmäiseksi leivoin setsuuria, joka onnistui melkeinpä hyvin. Maku oli oikea, rakenne vähän väsähtänyt, koska en ymmärtänyt paljonko leipää pitää vaivata. 

Myöhemmin opin leipomaan leipää todella hyvin. Kun yhteisöissämme pidimme juhlia, minä aina leivoin niihin 25-30 leipää, erilaisia. Vaivasin leivät käsin ja paistoin kaasu-uunissa. Siinä puuhassa kului aina juhlapäivän aamupäivä. 

Yhteisössä muistan myös valmistaneeni usein seesamiriisiä, joka oli tavallaan risottoa, jossa oli paistettuja seesaminsiemeniä. Myöhemmin 1994 opettelin graduohjaajani Aarne Rannan kanssa valmistamaan italialaista risottoa, johon siihen aikaan sai arborio-riisiä vain Stockan herkusta. Kehityin risoton kokkaamisessa todella hyväksi, ja se onkin yhä vielä ainoa ruoka, jonka valmistaminen minulta sujuu yhtä hyvin kuin ammattikokilta. 

Valmistumiseni jälkeen, ja erityisesti työelämään liittyttyäni 1990-luvun loppupuolella, vaurastuin ja ryhdyin syömään useammin ravintoloissa. Muistan miten kävimme Sirkun kanssa illallisilla Helsingin parhaisssa ravintoloissa aina, kun sain Nokialla palkankorotuksen. Niitä sain siihen aikaan nousukaudella ja uranousukiidossa usean vuodessa. Muistan Huvilakadulla olleen pienen ravintolan, jossa söin toiselta puolelta paistettu kuhaa ja Sirkku söi sinappihunnutettua jänistä. Muistan illallisia Kauppatorin ympäristössä. 

Ruokamuistoni ovat yllättäen epämääräisempiä mitä lähemmäs nykyaikaa muisteluissani saavun. Ruoka on niin arkinen asia, että siitä jää muistoja vain muiden tapahtumien yhteydessä, ei ruuasta sinänsä. Jatkan muistelua ja raportoin muistoistani myöhemmin.