Lauantain kulttuuririennot

Pitkästymisen voi peittää kulttuuririennoin. Eilen lauantaina 4.3.2023 yritin parhaani, ja melkein onnistuin. 

Ensimmäinen kulttuuritapahtuma oli seuraavan presidenttimme eduskuntavaalikampanjan hengennostatustilaisuuksi järjestetty kirjallisuusmatinean Helsingin työväenopiston juhlasalissa. Pekka Haavisto oli kutsunut joukon suosikkikirjailijoitaan lukemaan otteita teksteistään. Kuulijoina oli harmaapäitä sali puolillaan, varmasti jo muutoin Haavistoa äänestäviä. On aina hyvä tukea omia kannattajia kampanjan aluksi. 

Baba Lybeck ja Antti Nylén

Elina Hirvonen luki otteen syksyllä ilmestyvästä romaanitrilogiansa aloitusosasta. Teksti käsitteli Venäjän lähihistoriaa ja Hirvosen (tai hänen oloisena päähenkilön) osallistumisia Venäjän lähetystön edessä pidettyihin Venäjän sotia ja tekemiä journalistimurhia vastustaviin mielenosoituksiin. Keskeisessä osassa oli päähenkilön tytär, Anna Politkosvkayan mukaan nimensä saanut, joka ensin oli vauva, Ukrainan sodan aikaan jo aikuinen. Teksti oli sujuvaa, luontevaa ja innosti ostamaan tai lainaamaan kirjan sitten syksyllä. 

Paleface esitti laatimansa runoesseen, joka kertoi sodissa rikkoutuneiden miesten tarinaa, 1940-luvulta nykypäivään, myös Palefacen tyttärien näkökulmasta. Sujuvaa, mutta jotenkin yllätyksetöntä, sama tarina on kerrottu usein, tosin se kyllä kestää kertomiset. 

Anni Sinnemäki luki tekstejä, jotka hän oli jo kauan sitten kirjoittanut miehistä jonkin levyn kappaleiden sanoituksiksi. Tai niin olin ymmärtäväni. Teksteistä ei valitettavasti jäänyt paljon mieleeni vaikka niitä kiinnostuksella kuuntelin. Hienoa kuitenkin kuulla ennen julkaisemattomia tekstejä. 

Antti Nylén luki kaksi kolumniaan, joita ne ostanut uskonnollinen lehti ei ollut vuosi sitten julkaissut liian pasifistisina. Tekstit olivat taattua ja tuttua Nyléniä, väkeviä ja humoristisia. Toisessa hän kritisoi uusimpia hävittäjäkauppoja liian kevyin perustein tehtyinä, ylen kalliina ja liiallisen konsensuksen ilmentyminä. 

Baba Lybeckin, juontajan, haastattelussa Nylén korosti pasifismin merkitystä ja liiallista Nato-konsensusta. Palaan tähän myöhemmissä teksteissäni. Nylén sanoi, ettei monien muiden tavoin kadu lainkaan siviilipalvelustaan. En kadu minäkään, pasifismi on yhä yhtä tärkeää kuin 1990-luvulla, ja oma allergiani hierarksille pakko-organisaatioille ennallaan. Armeija olisi ollut ja on yhä minulle mahdoton. Voisin kyllä ammattiosaamistani antaa maanpuolustuksen käyttöön, mutta tuskin kukaan koskaan sitä minulta pyytää. Sopivampiakin on. 

Illalla kävimme kuuntelemassa Voodoo Music Clubilla Uusi Aika -yhtyeen jazzia. Klubi on Roihuvuori-seuran järjestämä ja Pauli Lyytisen kuratoima jazz-tapahtumien sarja Roihuvuoren Hard Rock Housessa. Uusi aika soitti hyvin rauhallista, meditatiivista jazzia, joka olisi sopinut hyvän kirjan lukemisen taustalle. Klubilla oli pimeää eikä kirjaa ollut mukana. Soittajat taitavia, äänet kauniita, erityisesti isot nokkahuilut ja sitar. 

Oli hyvä lauantai. Välillä en ollut pitkästynyt.