Tämä läpinäkyvä sydän / Katja Kallio

Katja Kallion romaani Tämä läpinäkyvä sydän vie lukijan toisen maailmansodan aikaiseen Hankoon. Kirjan alussa venäläiset saadaan häädetyksi Hangosta, ja suomalaiset saavat palata evakosta takaisin talvella 1942 Kirjan päähenkilöt, Beata ja hänen siskonsa Sylva ja Harriet yrittävät kukin omalla tavallaan pärjätä sodan runtelemassa kaupungissa, venäläisten tuhoamissa taloissa, myrkyttämien kaivojen kanssa. Siskosten veli on rintamalla, kirjoittaa sieltä kirjeitä, käy kirjan aikana vain kerran lomalla. 

Beatalla on tytär Agnes, jonka ruotsalainen isä Efe on häipynyt. Isättömän ja aviottoman lapsen kanssa elämä on raskasta, hieman noloakin, mutta Beata ei anna juoruakkojen puheiden masentaa. Perhe siivoa kotinsa, sulattaa juomaveden lumesta, sedät hankkivat tarvekaluja retkillään. Harriet muuttaa kotoa omaan vuokra-asuntoonsa Loviisan kanssa, Sylva ryhtyy lotaksi ja tapaa saksalaisen Wernerin, pelokkaan upseerin. 

Beata kävelee, hoitaa lastaan, jonka välillä jättää Harriet-siskonsa luo, heillä on erityinen suhde, koska Efe oli alunperin Harrietin rakastaja, mutta sain lapsen alkuun Beata kanssa ennen kuin otti hatkat. Tämä jännite elää sisarusten välillä. 

Kirjan tärkein, tai päällimmäisin tarina, on Beatan ja venäläisen sotavangin, Ivanin, rakkaus. He tapaavat, Beata rakastuu, seuraa Ivanin elämää piikkilangan toiselta puolen, joskus muutaman kerran he pystyvät tapaamaan kahdestaan metsässä, ns. täyttämään rakkautensa. Suhde elää Beatan mielessä, hän vaalii jokaista katsetta, kosketusta, tapaamista, kuvittelee sodanjälkeistä elämään Ivanin kanssa. 

Kirjan lopussa on yllättävä juonenkäänne, jota en kerro. Sota jatkuu, suomalaiset irtisanoutuvat Rytin sopimuksella liittolaisuudesta Saksan kanssa, sotaonni pettää, saksalaiset häipyvät, sotavangit tekevät epätoivoisia tekoja Siperian uhatessa. 

Kirja on tarkasti kirjoitettu, vie lukijan lähelle henkilöitään, 1940-luvun elämään, sen aikaisiin rakennuksiin, tapoihin, ruokiin ja vaatetustapoihin. Kieli on taloudellista, jättää lukijan mielikuvitukselle sijaa, usein vain vihjaa henkilöiden tunteista ja antaan lukijan itse täyttää rivien välit. 

Hieno kertomus Hangosta, rakkaudesta ja sodan kauhuista.