Rapujuhlat 1980-luvulla

1980-luvulla keskiluokka innostui rapujuhlista. Niin tapahtui meidänkin suvussamme, ensin enomme (Lehtimiesten varatoimitusjohtaja) järjesti rapujuhlat, sitten niitä järjestettiin meidänkin kotonamme. Juhlat olivat aikuisille hyvä tekosyy tavata toisiaan, juoda alkoholia ja valvoa myöhään. 

Mutta mistä ravut? No, lapsityövoimaa hyväksikäyttäen Raimonjärvestä, Hämeenkyrön Mahnalasta, äitini kotitilan läheltä. Isovanhemmillamme oli pieni rantakaistale Raimonjärvestä, vene ja innokkaita lapsenlapsia ravustamaan. 

Ravustaminen tapahtui seuraavasti. Ensin piti hankkia syöttejä ravuille. Syötit hommasi pappani, äitini isä, joka oli ahkera kalastaja. Hän kalasti katiskalla pikkukaloja, ahveniä, särkiä, joiden annettiin olla muutaman päivän kuolleena, jotta niihin kehittyisi rapuja houkutteleva tuoksu. Sitten kalat paloiteltiin pieniksi paloiksi, ja palat asetettiin rapumertojen keskelle.

Rapumerta on verkoista tehty lautanen, jossa on reunat. Syötti asetetaan keskelle, merta lasketaan paikkaan, jossa rapuja toivotaan olevan. Merrassa on metallinen kaari, josta nostamalla reuna nousevat ylös ja rapu jää satimeen ja sen voi nostaa rauhassa veneeseen.

Ravut liikkuvat öisin, pimeän aikaan. Ravustaessa saa siis valvoa myöhään, läpi yönkin, mikä oli pikkupoikien mieleen. Mieleen oli myös touhuaminen yhdessä pimeällä järvellä. Kukin souti vuorollaa, kukin nosti rapuja järvestä vuorollaan. 

Rapumerran nostaminen järvestä rapuineen osoittautui vaikeaksi. Ravut ovat hyvin vikkeliä ja ehtivät usein merrasta pois, kun yritimme kepillä osua merran metallikaareen, Merta heilasti, rapu merrasta mutaisen pohjan ja hetteikön piilon livahti. 

Keksimme, että ravut on parempi nostaa merroista käsin ja siirsimme merrat matalan veteen aivan rannan viereen. Silloin pystyimme huopaamaan veneen rapuja pelottamatta merran viereen, ottamaan rapua niskasta kiinni ja nostamaan sen veneessä olevaan ämpäriin. Rapu ei pysty nappaamaan saksillaan kiinni sormiin, jotka pitävät sitä niskasta kiinni. Usein ravut kyllä muutoin nappasivat sormesta kiinni, mikä kyllä tuntui ja pani irvistämään. Itkeä ei toki kukaan kehdannut. 

Yön saalis laitettiin laiturin alle isoon laatikkoon, ja sitten kun saalista oli tarpeeksi, vanhempani järjestivät rapuillallisen, josta oheinen kuva .